Tää päivä alkoi äitillä ja iskällä vähän hassusti. Klo 2 yöllä äiti heräsi siihen, kun pitkin etupihan kivetystä laukkasi hevonen. Hetken se oli miettinyt, että näkikö unta mutta nousi katsomaan ja totesi pihalla olevan hevosia täysin väärällä puolella aitaa. Ei muuta kuin iskä hereille, vaatteet päälle ja ulos ihmettelemään mikä homma.
Yksi hevosista oli vauhkona ja äiti ja iskä vähän ihmetteli mitä uskaltaisivat tehdä täysin vieraille vauhkoille hevosille. Ne koputteli tilan emännän ja isännän ovella pitkän tovin ja samaan aikaan hevoset juoksivat pitkin pihoja. Noh, ketään ei herännyt koputteluihin niin äiti päätti, että hevoset pitää saada kiinni ja haki iskän kaa tallista riimut ja narut. Sitten äiti yksitellen haki hevosia kiinni. Onneksi ne oli jo siinä vaiheessa vähän rauhoittuneet niin ei ollut vaaraa jäädä jalkoihin. Viimeinen hevonen oli edelleen tosi peloissaan ja juoksi ympäriinsä ja tässä vaiheessa emäntäkin jo heräsi iskän koputteluihin. Emäntä sanoi pukevansa päällensä ja tulevansa ulos auttamaan. Ilmeisesti tämä vauhko hevonen kuuli emäntänsä äänen ja rauhoittui ja käveli muina hevosina äitin ja iskän luo ja äiti sai sen riimuihin ja tolppaan kiinni. Eli emännälle jäi hommaksi taluttaa hevoset talliin sisälle 😎🤠😃
Tunnin äiti ja iskä oli tuolla pihalla hevosia ihmettelemässä ja ei kuulemma oikein uni tullut enää loppu yöksi kun sänkyyn takaisin pääsivät.
Aamulla me lähdettiin seitsemän jälkeen ajelemaan 2 tunnin ratsastukselle ihan Tanskan pohjoiseen päähän. Iskäkin tuli mukaan ratsastamaan ekaa kertaa itse ilman talutuksia. Ensin me laitettiin jokainen oma hevonen kuntoon ja sitten lähdettiin. Käveltiin nummilla mitkä oli pelkkää hiekkaa vaikka kaikkea heinää ja kukkaa siellä kasvoikin. Siellä oli ollut ennen (300 vuotta sitten) viljelysmaita ja asutuksia, mutta sitten tuulet oli alkanut tuomaan sinne koko ajan lisää ja lisää hiekkaa ja sinne oli syntynyt isoja ja pieniä hiekkakumpuja. Viljelijät joutuivat muuttamaan pois. Ohjaaja kertoi, että kolme kokonaista kylää oli sen vuoksi alueelta lähtenyt.
Nummien jälkeen päästiin meren rannalle. Saimme ratsastaa täysin tyhjällä Atlantin valtameren rannalla!!!
Nähtiin rannalla joku rapu ja ohjaajan hevonen pelkäsi ihan hirveästi vettä, onneksi meidän hevoset ei ja ne oli tosi nätisti. Meren aallot oli paljon isompia kuin suomessa on nähty ja rantaviivalla oli paljon aaltojen tuomia simpukoita. Se oli niin hienoa! Islanninhevoset eivät ravaa sellaista ravia kuin muut hevoset, niiden ravi on semmoista tasaista hytkymistä nimeltään töltti. Se tuntuu ja näyttää hassulle, mutta on paljon kivempi istua kyydissä. Vaellus oli niin kivaa ja maisematkin oli ihan kivat 😊
Sitten me tietysti käytiin meidän kotipaikan hevoset paijaa ja niitä söpöjä kissanpentujakin käytiin hipsuttelee. Illalla pelailtiin vaan lautapelejä, kun äitiä ja iskää hieman väsytti jostain kumman syystä.
